Jaloittelun käsitteestä

​Laita sanan käsi tilalle sana jalka ja alat pian jalattaa mitä kaikkea hauskaa siitä syntyy. Tällainen leikki on jalatteena tuttu, mutta toimiva. Toki jotkut eivät osaa tällaista jaloitella, koska ihmisten jaloittelukyvyt ovat erilaisia.

Minun jaloitukseni hauskasta on se, että joskus parasta on laadukas jalkakirjoitus, mutta joskus on hyvä potkaista ihan ranteelta vaan ja toivoa, että muut suhtautuvat hommaan rennosti eivätkä ala heristämään varvasta turhan herkästi. Tiukkapipoisten kanssa voi syntyä jalkarysy.

Turha kiroilu on turhaa kiroilua, ja joskus tuntuukin, että olisi hyvä pestä kiroilijoiden suut jalkasaippualla, niin että suihkuttaisi sitten koko tyypin märäksi jalkasuihkulla.

Jännitteitä voi lieventää esimerkiski pedipraktikolla. He pystyvät ratkaisemaan ongelmasi jalankäänteessä. Jotkut luottavat kiinalaisen käsihieronnan voimaan.

Esimerkiksi virastotyötä tekevillä menee usein hermot, koska he saattavat joutua jaloittelemaan kymmeniä kirjallisia noutamuksia päivässä. Ei ihme, että sitten viikonloppuisin aikuisten humppafestivaaleilla tulee nilkkatappeluita. No, toivotaan, että riidat aina selvitään, sitten tanssitaan jalkakynkkää ja lopuksi heilutetaan jalkaa hyvästiksi.

Entisaikaan pidettiin käsivaimoja. Nykyisin tuo kuulostaa lähinnä kauhuelokuvalta; Jalka joka kehtoa keinuttaa.

Ja mitä natsihommiin tulee niin ymmärrätte varmasti, että jos Hitler olisi vaihtanut käden ja jalan paikkaa niin...